Elämä

Lupa näkyä 2017

6.54

En tiedä tiesitkö juuri sinä, että tänään 23.5. on valtakunnallinen Lupa näkyä- päivä. Lupa näkyä- päivänä haastetaan itse itseämme rikkomaan sisällään omassa itsessään  niitä rajoja, joiden sisällä on elänyt, vaikka sydän sanoisikin aivan toisin. Lupa näkyä- päivälle on julkaistu neljä ohjeennuoraa, jotka haluan ehdottomasti teille julkaista, ja hieman kommentoida niitä oman elämäni kautta. 

1) Tuo näkyville kauneutesi
Kanna kehoasi ylpeästi ihmisten edessä, koska se on kaunis juuri sellaisena kuin se on. Uskalla pukeutua juuri sellaisiin vaatteisiin ja asusteisiin, jotka tuovat sinulle iloa.
2) Tuo näkyville taitosi ja lahjasi
Uskalla tuoda esille asiat, joissa olet hyvä ja mitä osaat. Nykyisellä verkon aikakaudella jokainen voi vaikka julkaista saman tien luovat tuotoksensa. Tai jos olet aina halunnut harrastaa jotain, joka tuo sinulle iloa, anna mennä. Sinun ei tarvitse olla hyvä, pääasia että itse nautit.
3) Tuo näkyville mielipiteesi
Ole rohkeasti sitä mieltä, mitä sydämesi sanoo. Uskalla olla eri mieltä kuin muut ja kulkea polkua, joka tekee juuri sinut onnelliseksi.
4) Tuo näkyville sisimpäsi
Tämä on haastavin näkyväksi tulemisen laji, sillä sisimpäämme olemme piilottaneet kaikki ne kipeät tunteet ja asiat joiden esiin tuominen asettaa meidät todella haavoittuvaiseksi. Mutta kun uskallat tuoda päivänvaloon niin syvät toiveesi ja tarpeesi kuin mörkösi, huomaat pian että itsesi hyväksyminen ja yhteys muihin ihmisiin alkaa vahvistua ja kasvaa.
Ennen pikkukylässä asuessa, oli vaikea yrittää tuoda esille omaa kauneutta ja sitä mitä haluaisi olla, sillä tuntuu, että sen jälkeen sait kohdata hyvinkin pitkiä katseita koulutovereilta, kuiskintaa ja naurua. Hameet, mekot, korkkarit, ei mitään mahdollisuutta, jollei omista oikeasti sellaista luonnetta, että kestää edellä mainitut jutut. Nyt Jyväskyläläistyttyäni kolme vuotta takaperin, olen saanut hengähtää noista kahleista. Kukaan ei edes katso mun perään jos liihotan kaupungilla mekko päällä kolmenkympin pakkasilla, koska en ole silloin yhtään sen erilaisempi kuin muutkaan. Yksi toinen syy tähän oman ulkoasun esilletuomisvaikeuteen on ollut ilman muuta se, että olen aina ollut se luokan isokokoisin tyttö, ja muistan monesti päiväkirjaan kirjoittaneeni pitkät litaniat manauksia siitä, miksi koon pitää olla se mittari siihen, mitä saan pukea päälle, ja miten muut minua sen perusteella arvostelevat. En tiedä sitten, onko tämä osittain vain oman pääni sisäistä puhetta ja osittain ulkopuolelta tulevaa painostusta, mutta olen ollut aina asiasta vaivaantunut. 
Omien taitojen ja lahjojen näkyville tuominen on ainakin itselle hirmu hankalaa, sillä jotenkin on vaan niin paljon helpompi piilottaa ja vähätellä niitä omia taitoja. Kirjoitin muutama postaus takaperin kiitollisuudesta, ja jotenkin tuntuu, että tähän omien taitojen näkyville tuomiseen pätee sama juttu, kuin omista kiitollisuuden kohteista kertomiseen. Niitä vähätellään, ja ajatellaan, että "ne ovat aivan liian pieniä taitoja edes kerrottavaksi" tai "ovatko ne edes mitään taitoja". Ennen kuntosaleiluharrastuksen aloittamista, olin hyvin epäileväinen sitä kohtaan, sovinko sinne timmejen mimmejen joukkoon, mutta nyt loppujen lopuksi vaan huvittaa tuo entinen ajattelutapa; jokaisella meistä on omat syymme ja tavoitteemma miksi sitä rautaa käymme pumppailemassa, eikä kukaan siellä arvostele sitä, mitä toinen tekee. 
Mulla on ollut todella pitkään sellainen "ihan sama" ja "emmä tiiä"-vaihe, voi olla, että kuulostaa tutulta. En uskaltanut sanoa omia mielipiteitäni, koska pelkäsin, että niille nauretaan tai ne tyrmätään rajusti. Myös lapsuudesta on negatiivisempia muistoja, jotka ovat jatkuneet näillekin vuosille asti ja niiden vaikutus on varmasti myös osana tätä emmätiiä-vaihetta. Mutta sairaala-aikana, ysiluokan tienoilla sille tuli stoppi. En saanut sanoa sitä emmä tiiä- tai ihan sama-vaihtoehtoa, vaan mun piti sanoa se, miltä minusta juuri silloin tuntui, eikä kukaan koskaan tai ikinä silloin minulle mielipiteistäni nauramaan. Jotenkin tuona pitkänä jaksona opin päästämään irti siitä, että asiat eivät ikinä ole ihan sama. 
Viimeinen, vaikein ja syvällisin, eikös se niin vähän mene? Olen muutaman kerran kuullut puhetta siitä, miten avoin olen kertoessani elämän suurista möröistäni, mutta itse koen sen ainakin kuuntelevalle henkilölle suurena luottamuksen osoituksena, kun avaan suutani niistä oikeasti vaikeista ja mustista asioista. Haluan olla mahdollisimman avoin läheisilleni mielialavaihteluistani, kertoa asioista ja mieltä painavista jutuista ja menneisyydestäni. En tietenkään tee tätä jokaiselle, joka mun kanssa jotain tekee, vaan niille, joille koen tiedosta olevan jotain hyötyä, tai apua kun he ovat seurassani. Näistä möröistä puhuminen tekee yleensä sekä minut että vastapuolen vaivaantuneeksi, mutta loppujen lopuksi (ainakin itsellä) helpottaa, ja tuntuu jopa ihan hyvältä, että niistä vaikeuksista saa puhuttua jollekkin, ja toivottavasti kuunteleva henkilö osaa ottaa jonkinlaista ohjetta ja ajattelua puheistani. Allekirjoitan aivan täysin neljännen ohjeennuoran: kun uskaltaa tuoda päivänvaloon syviä toiveita ja mörköjä, niin itsensä hyväksyntä ja yhteys muihin ihmisiin kasvaa. 
Lupa näkyä- päivän ohjeennuorat eivät ole ainostaan tälle päivälle, vaan näitä juttuja on hyvä yrittää ottaa käyttöön pikkuhiljaa omaan elämään myös muillekkin päiville. 
Antakaa itsenne näkyä! ♥


Hyvinvointi

Pari sanaa kesäkunnosta ja omista tavoitteista

10.54

Aivan ensin pari alustavaa asiaa kesäkunnosta! Kesäkuu alkaa pikkuhiljaa kolkuttelemaan ovia, ja pitäisi olla siinä monista niin ihanan kamalan pelottavassa kesäkunnossa. Itsehän inhoan tuota "kesäkunto"- vertausta, sillä miksi olla vuoden kahdestatoista kuukaudesta kolme kuukautta timmissä kunnossa, ja sitten antaa taas mennä. Sitten taas tammikuun koittaessa ahdistutaan kesäkunnon havittelusta ja aletaan stressailemaan syötyjä sekä kulutettuja kaloreita ja liikuttuja tuntimääriä. Miksei tätä "kesäkuntoa" voisi ylläpitää vuoden ympäri? Ei tarvitsisi dieettailla tiukasti muutamaa kuukautta ennen kesää, vain syödä ja liikkua tasapainoisesti ympäri vuoden, silti tuloksia tehden. 

3

En ole vähään aikaan kertollut omia fiiliksiäni ja tunnelmiani liittyen omaan elämäntapamuutokseeni. Jotenkin se on ollut pienesti heitteillä sairasloman alun ja kaiken stressintasoituksen keskellä, mutta nyt täällä aletaan taas pikkuhiljaa jaksamaan enemmän, ja pääsen kiinni siihen ihanaan rytmiin ja rutiiniin, mikä ennen loppuunpalamista ja uupumusta oli. Ihanaa! Mutta on sitä tulosta, ihan näkyvääkin tullut. Mahdun pienempiin farkkuihin, vaaka näyttää -12kg pienempiä lukemia  kuin tammikuun alussa, mittanauhaa saa laittaa entistä kireämmälle vatsan ja reisien seudulta, ja mikä parasta, mä jaksan niin paljon enemmän asioita. Musta tuntuu paremmalta niin fyysisesti kuin henkisesti. 

2

Mitä nyt sitten tulevaisuudessa? Mulla on tsemppi ehkä korkeammillaan kuin koskaan, juuri näiden itse huomaamien ja myös muiden huomioimien muutosten myötä. On niin hassua, miten tuollaiset fyysiset vaikutteet ja huomioinnit vaikuttavat motivaatioon niin vahvasti. Tulevaisuudessa minulla on samoja tavoitteita kuin aiemminkin, pudottaa sitä painoa ja karistella senttejä matkan varrelle. Tavoitteenani on myös päästä takaisin "rutiineihin", eli säännöllisiin ja tasapainoisiin ruokailuihin sekä aktiiviseen liikkumiseen. Herkuttelu on pysynyt aika hyvin kuosissa, kerta viikkoon pieni määrä herkkuja on juuri sopivasti.

1

Tiedän, etten ole siinä timmissä kesäkunnossa vuonna 2017, mutta se annetaan anteeksi, koska tiedän että kunto ja erityisesti olotila mitä tässä kehitellään, on ainakin tuplasti parempi kuin se hetkellinen parin kuukauden kunto ja olotila! 

Q&A

Q&A osa 1

3.46

BLOGI:

Mikä sai sut aloittamaan bloggaamisen?
Kauheaa alkaa miettimään sitä motiivia, mikä monia monia monia vuosia sitten oli alakouluikäisenä tälle blogin aloittamiselle. Tykkäsin silloin jo kirjoittaa, ja jotenkin ehkä tämä kuvaaminen ja silloin asioista höpöttäminen oli jotenkin luontevaa julkaista blogin kautta muille luettavaksi. Ja kivaahan tämä puuha toki oli, ja on edelleen. 

Miten blogisi on vuosien varrella kehittynyt?
- Mun mielestä vaan parempaan suuntaan, jotenkin se oma tyyli ja rutiini alkaa pikkuhiljaa blogin suhteen löytymään, taito kirjoittaa ja ilmaista asioita tarkoittamallaan tavalla vahvistuu sekä pikkuhiljaa näitä blogin ulkoasun koodailujuttujakin alkaa oppimaan!

Onko sulla "vakio-kommentoijia"? 
- Kyllähän täällä niitä muutamia ihania vakiokasvoja on kommentoimassa ♥

Kauanko oot blogannut?
- Ensimmäisen blogin aloitin kuutosluokalla, joten kivasti vuosia blogin parissa on kulunut!

Onko tämä ihan ensimmäinen blogisi, vai oliko sulla blogi ennen tätä? :)
- Blogeja on muutamia ollut ennen tätä nykyistä! Vanhoja (ja osittaain myös myötähäpeän tunteita aiheuttavia) juttuja voit lukea täältätäältä ja täältä!

Mikä bloggaamisessa on parasta?
- Itse saan parhaimman fiiliksen blogaillessa silloin, kun saan väsättyä uuden postauksen ja se saa lukijoilta hyvän vastaanoton! On myös mahtavaa saada ihanan positiivisia kommentteja ja hankalemmissa postauksissa sitä tsemppiä ja tukea. 

 Mikä on tärkein asia, mitä haluat tuoda julki blogissasi?
- Mulle on monesti sanottu näitä "oikun oot aina niin positiivinen"- kommentteja, ja varmaan se on se tärkein, haluan tuoda sitä positiivisuutta ja löytää ne hyvätkin puolet niistä negatiivisistakin jutuista, vaikka se välillä onkin ihan tajuttoman hankalaa. 

1

Mikä inspiroi sua bloggaamaan jatkossakin?
- Mua inspiroi tässä blogin pidossa se fiilis, minkä saan kun julkaisen jotain uutta ja pääsen vastailemaan uusiin kommentteihin. Samoin myös se, että haluan tehdä tätä, vaikka välillä taukojen kera! Toki myös muiden bloggaajien postaukset tuovat tietynlaista inspiraatiota omaan tekemiseen. 


Ootko tehnyt viedoita, tai onko aikomusta tehdä?
- Itseasiassa yksi video on tullut tehtyä (kääk..) ja sen voit käydä kurkkaamassa TÄÄLTÄ jos kiinnostaa! En ole ainakaan lähiajoiksi videoita suunnitellut, mutten kyseistä vaihtoehtoa kielläkään tulevaisuudessa.

Oletko ikinä katunut aloittaneesi bloggaamaan?
- Tähän on vastattava myöntävästi. Joskus, kun mikään ei muussakaan elämässä suju, niin koen jotenkin pientä painetta myös blogista. Pitäisi postata, pitäisi huoltaa blogia, pitäisi tehdä se, tämä ja tuo. Silloin sitä iskee se ajatus, että olisiko vaan parempi laittaa pillit pussiin?

Mikä on parasta, mitä bloggaaminen on sinulle tuonut?
- Itsevarmuutta ja kehittymistä ottaa kehuja ja positiivisia kommentteja vastaan! Minä siis itse olen tässä vuosien aikana sisäisesti kehittynyt, ja se on aivan huippu juttu! Tottakai siihen on ollut myös muita vaikuttavia tekijöitä, mutta blogi on tässä lähiaikoina ollut yksi niistä suurimmista. 

Missä koet parantamisen varaa bloggaamisen suhteen?
- Voisin joskus olla hieman akiivisempi ja monipuolisempi tämän blogin suhteen, mutta pikkuhiljaa!

Parasta valokuvaamisessa? 
- Se että saan keskittyä vain ja ainaostan siihen kuvanottohetkeen ja unohtaa kaiken muun. Niikuin eräässä blogitekstissä sanoin, tää on vähän sellaista aivot narikkaan-puuhaa!

Oletko koskaan miettinyt blogin lopettamista? Jos niin miksi?
-  Onhan se joskus mielessä pyörähtänyt, lähinnä silloin, kun tuntuu, ettei aikaa vain riitä tarpeksi, niin iskee sellainen turhautuminen. Olen sellainen tyyppi että jos aloitan jotain, niin teen sen täysillä loppuun, noh, aina se ei ole ihan kätevin ajatus, etenkään blogin parissa, jos aikaa ei vain yksinkertaisesti ole. 

2

MINÄ JA SUOSIKIT:


Mikä on sun kaikkien aikojen lempibiisi?
- Kaikkien aikojen suosikkini, joka löytyy tään hetken soittolistoiltakin on Haloo Helsingin ekalla albumilla julkaistu Mua Ei Oo ♥

Lempiruokasi tällä hetkellä?
- Pitkäaikainen ruokasuosikkini on aurajuustolohi ja perunamuusi!

Minkälaisista herkuista tykkäät eniten?
- Mä olen todella perso etenkin suklaalle, mutta myös muulle makealle. Joten kaikenmoiset makeat herkut on aika kova sana!

Lemppari biisi tällä hetkellä?
- Näitä kuunnelluimpia kipaleit tällähetkellä ovat Haloo Helsingin Terveisin mä, Blind Channelin Don't sekä Gasellit- yhtyeen Muistanks mä väärin?- rallatus.

Lemppari tapasi rentoutua?
- Kuunnella hyvää musiikkia ihan rauhassa, mielellään pimeässä makoillen. Toinen hyvä vaihtoehto on kirjoittaa kaikki mielessä pyörivät asiat paperille ja hengittää. 

3

Tämän hetken lemppari vaatteet/asukokonaisuus?
- Tämän hetken asusuosikki koostuu mustasta löysähköstä paidasta, vaaleanruskeasta hameesta + sukkahousuista sekä kenkinä Converseista!

"Asutaan molemmat näköjään Jyväskylässä. Tykkäätkö kaupungista ja mitkä on sun lempipaikkoja täällä?"
-Tykkään Jyväskylästä kaupunkina ihan mukavasti, Jyväskylä on sopivan kokoinen mulle, hyvät kulkuyhteydet ja tarjontamahdollisuudet! Lempipaikkani Jyväskylästä on ehdottomasti satama!

Mikä on sun lemppari meikkituote?
- Nyx:in kulmakarvaväri "Tame & Frame" on miltei päivittäisessä käytössä!

Mitkä on sun kolme lemppari liikuntamuotoa?
- Ei missään järjestyksessä, mutta lenkkeily, sali ja erilaiset ryhmäliikunnat!

Huhhuh, mikä homma! Tosiaan, vielä toinen osuus näitä kysymys-vastaus-juttuja olisi tulossa tässä pikkuhiljaa, kunhan saan kaikkiin kysymyksiin vastattua :) Kiitos jokaiselle kysyjälle!

Hyvinvointi

But i'm thankful

7.28

Vaikka tahdoin, vaikka toivoin pääseväni täältä pois
Vaikka uskoin, etten koskaan tässä esimerkkinä nyt seisois
Mul on uusi pää ja tahto elää joka päivä vähän enemmän

Kiitos maailma, kiitos elämä, nöyrin terveisin mä.

- Haloo Helsinki - Terveisin mä -


 "Kiitos maailma, kiitos elämä", niinkin yksittäisistä asioista ihminen voi olla kiitollinen ja onnellinen, kiitollinen siitä että saa elää. Kiitollisuuden ei tarvitse olla sen kummempia asioita kuin vaikka se, että on kiitollinen ihanasta äitienpäivälounaasta läheisten kesken, tai vaikka jokin pinnallisempi seikka, kuten muutossa hukkuneen tavaran yllättävä löytyminen. 
Tuntuu, että ihmiset ovat hirveän sulkeutuneita kiitollisuutta kohden. Usein kun aiheeksi tulee jokin kiitollisuuteen viittaava aihe, ihmiset vaivaantuvat. En tietenkään halua yleistää, mutta joskus vain tuntuu, että on hirveän vaikea keksiä mitään, mistä on kiitollinen. Voi olla että ajatellaan, että kiitollisuuden aiheeni ovat typeriä, tai toinen huono ajattelutapa voi olla että kiitollisuuden aiheeni eivät ole tarpeeksi suuria, vaan olen kiitollinen liian pienistä asioista.


Mistä minä olen kiitollinen juuri nyt? Olen kiitollinen uudesta kodista. Olen kiitollinen siitä, että näen ihanaa ystävääni kuuden viikon tauon jälkeen huomenna. Olen kiitollinen muutamasta hyvästä blogi-ideasta, jotka aion toteuttaa. Olen kiitollinen uusista ihmisistä ympärilläni. Olen kiitollinen elämästä, Haloo Helsingin laulun sanoin, jotka ovat postauksen alussa. 






Like us on Facebook

Flickr Images