Kun se raja tulee vastaan

1.55

Olen mielessäni kypsytellyt tätä postausta pitkään, ja nyt löysin jostain sen rohkeuden puhua tästä aiheesta kuin mieli, ja sen myllerrys sekä stressi. Käytän postauksessa jonkin verran omakohtaisia kokemuksia ja tuntemuksia, sillä sitä kautta mun on helpompi selittää teille tätä aihetta ja teemaa. 

"Mä en vaan saa henkeä. Mua ahdistaa aivan kamalasti. Mä en edes löydä sanoja tälle tunteelle, puristaa aivan liikaa. Mulla on ihan hirveesti kaikkea, mut en vaan jaksa. Tunnen mun olon vaan niin turhaksi ja heikoksi. En vaan löydä sanoja tälle. Tuntuu vaan niin pahalta. Kämppä räjähtää, en jaksa. Koulutehtäviä ois ihan älytön nippu. En van älyy miten niistä selviän. Tuntuu, että kuormitan ihmisiä kaikella tällä pas**lla.. Tuntuu että vaaditaan liikaa. Mä haluan olla hyvä. Haluan tehä pyydetyt asiat, jotta olisin hyvä. Tuntuu että petän ihmiset, jos en tee jotain. Tiedän ettei mun tarvii miellyttää ketään, mutta se on vaan niin paljon helpompi kuin kieltäytyä."

2

Yläpuolella oleva teksti on mun päiväkirjasta 19.2.2017, eli tämän vuoden alkupuolella kirjattu. Siitä eteenpäin tuntuu, että mikään ei ole muuttunut. Välillä tulee tollaisia hetkiä, kun tuntuu että on aivan loppu, mutta silti vaan tekee ja tekee, kunnes iskee fyysisyys; itku, puristus ja hapettomuus. Olen aiemminkin blogi puolella maininnut jotain luonteestani, ja siitä, kuinka vaikea mun on joskus elää sen kanssa. Niin typerältä kuin se kuulostaakin. Joskus vaan tuo täydellisyyden tavoittelu, miellyttäminen ja minä on niin surkea combo, että ei mitään rajaa. Joskus se raja vaan tulee vastaan, eikä sille voi enää yksi kertaisesti mitään, ja nyt se raja on tullut mulla vastaan.

Tämä alkanut vuosi on ollut mulla todellista äärirajoilla puskemista ja puristamista, ja se on oikestaan heijastunut vähän kaikkeen; mun sosiaalisiin suhteisiin, perhesuhteisiin, bloggailuun ja muihin harrastuksiin sekä eniten yleiseen mielen hyvivointiin.

Hirveän monen on vaikea uskoa sitä, kuinka rankkaa tässä on ollut ja kokenut, paitsi niiden harvojen, jotka ovat nähneet sen totaalisen romahtamisen. Inhottavin romahdus tapahtui keskellä koulupäivää, mutta onneksi ympärilläni oli ihania ihmisiä, jotka saivat taottua päähäni ajatusta, että kaikki ei Heidi nyt oo ihan ookoo.

1

Suurin syy kaikkeen romahteluun ja pahaan oloon on ollut osaltaan koulu, osaltaan sitten muut jutut. Koulussa on ollut huima määrä uutta opittavaa, tehtäviä, tenttejä ja päivämääriä, joten nosta korkealle niille hattua, jotka esim. luokaltani selviytyvät tästä kaikesta ilman sen suurempia stressireaktioita. Itselle voin nostaa ainoastaan siinä suhteessa hattua, että hyväksyn sen, että nyt en jaksa. Olen nyt kolmatta viikkoa sairaslomalla koulusta ja koko ensisyksyn ja tämän kevään suunitelat menevät totaalisesti uusiksi. Jatko-opintohaaveet yliopistossa kariutuivat, samoin haaveet kesätöistä ja valmistumisesta.

Kova kolaus itselle, mutta pikkuhiljaa olen oppinut kypsyttelemään sitä ajatusta, että what if everything was meant to be like this? Mitä jos onkin tarkoitettu, että en valmistukaan juuri nyt? Mitä jos yleisestikin on vain parempi näin? 






You Might Also Like

14 kommenttia

  1. Voi Heidi<3 Hurjasti tsemppiä sinne. Näin on että kaikella on rajansa kuinka paljon sitä jaksaa. Hyvä jos saat nyt ottaa rennosti, ei se yhtään mitään vaikka listaamasi jutut "lykkääntyy" eteenpäin. Omaa itseään on niin tärkeä kuunnella. Mäkin luulen että kaikella on se oma tarkoituksensa, so no worries.

    Vahva olet kun kirjoitit tänne blogiin. Jaksamista vielä ja valoisaa kevättä sulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Harriet tsempeistä, ihanaa kevättä myös sinulle ♥

      Poista
  2. Hei, relaa vaan ihan hyvällä omallatunnolla, sun hyvinvointi on tärkein prioriteetti. :) sulla on niiin monta vuotta aikaa vielä opiskella ja valmistua, ja monta vuotta vielä edessä arkista töissä käymistä. Älä ota paineita! Sun blogia/snäppiä seuranneena oot vaikuttanut tosi ahkeralta tytöltä, ja niin sä varmasti oot. Se ei tarkoita laiskuutta, jos stressi alkaa painamaan ylitöissä päälle. Sä pääset vielä pitkälle!
    Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkruutta kyllä löytyy, ja välillä se kääntyykin itseä vastaan, ja aika pahasti. Mutta kyllä tää tästä, pikkuhiljaa, on vain opeteltava lemaan itselle armollisempi. Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinulle ♥

      Poista
  3. Tsemppiä! Kyllä se elämä lopulta voittaa, vaikka välillä tuntuisikin toivottomalta. Nyt keskity lepäämiseen ja itseesi!

    https://elmiiran.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Pystyn samaistumaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiei.. toivottavasti pystyisit tekemään pentä stoppia ja rentoutumaan, ettei iske se loppuunpalaminen, josta toipuminen on hyvinhyvin haastavaa.. :/ tsemppiä ♥

      Poista
  5. Ihanan rehellinen ja persoonallinen postaus, suuret propsit sulle rohkeudesta jakaa näinkin iso asia :)
    Itse en lähde mitään sen syvemmin kommentoimaan tai neuvomaan kun en sinua tai tilannettasi yhtään tunne, mutta itse olen aina elämässäni uskonut ehdottomasti siihen, että kaikella on tarkoitus ja asioitten on aina tarkoitus tapahtua juuri niin kuin ne tapahtuvat! Tätä ei välttämättä huomaa heti, mutta lopulta varmasti. Itse ainakin saan tästä ajattelusta hurjasti voimia päiviini!
    Ihanaa ja valoisampaa kevään jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista, elämä jatkuu ja kaikella on tarkoituksensa. Ihanaa kevättä sinullekin ♥

      Poista
  6. Mulla on ihan samoja fiiliksiä ton opiskelun suhteen, oon kanssa joutunut tauottamaan opintoja mun voinnin takia. Tällä hetkellä menee paremmin, mutta tän kaksisuuntaisen kanssa eläminen on ajoittain yhtä vuoristorataa ja tulevaa on siksi vaikea ennustaa. Mulla on sairaslomaa syyskuun loppuun saakka, mutta tarkoitus olisi jatkaa opintoja syksyllä tehden aiempia rästejä alta pois.

    Mutta on ihan ok pitää taukoa, jos vointi sen vaatii! Ehkä toi pysähtyminen on sullekin tossa tilanteessa vain hyvä asia, niin saat laskettua ainakin stressitasoa alemmas ja otettua aikaa itsellesi. Tee mukavia asioita, äläkä kuormita itseäsi liikaa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama täällä tuon sairauden kanssa, niin vaihtelevaa ja epätietoista seuraavista päivistä.. Tovottavasti sullakin helpottaa, tsemppiä ♥

      Poista
  7. Ihana teksti ja pystyn hyvin samaistumaan. <3 Tää kevät on aina super stressaavaa aikaa, kun kaikki koulujutut ja mulle esim. kesätyöhaku, opiskelmeaan haku yms. kerääntyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei pidä vaan kasvattaa sitä stressiä liian suureksi. Voimia sulle tähän kevääseen (:

      Poista

Kiitos kommentista, olithan asiallinen?

Like us on Facebook

Flickr Images