tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kun masennus lamaannuttaa

Tänään päivällä mä tajusin, kuinka pohjalla on vaihteen vuoksi ollut viimeisen kuukauden aikana. Mä tajusin sen rajun vaihtelun mun olossa ja jaksamisessa, mitä se oli kuukausi sitten ja mitä se on tällähetkellä.  

Reilu kuukausi sitten mulla piti loppua sairausloma, menin ihan tavallisesti poliklinikkakäynnille, ja ajattelin, että työthän sitä taas parin päivän päästä alkaa, tavallaan aika jees vaikka pelottaa aika paljon, miten oma jaksaminen kestää sitä härdelliä. No, aikalailla pän kasvoja tuli ilmoitus, että seuraavana olisi lähtö päivystykseen ja sieltä lähetteellä psykiatriselle osastolle.

1

Siinä hetkessä, parin viikon osastolla olon jälkeen mä jotenkin havahduin, että mun elämä ei voi jatkua näin. Kämppä kuin kaaos, jonne ei kehtaa viedä ketään, ainoa asia mistä saa jonkinlaista hyvää oloa on salitreeni, josta tuli jonkin sortin pakollisuus, että sain edes josain sitä hyvää oloa, hirveästi esittämistä, feikkihymyä ja kaiken olevan okei-kertomista jopa niille kaikkein lähimmille, jotta huoli ei vaan heräisi. Mä en nukkunut tai sitten vaan lahnasin päivät pitkät sängynpohjalla. Että vähän kiiltokuvapintaa karumpi totuus. 

Tottakai mua harmitti, että nää kesäkelit menee max 20min ulkoilulla per päivä, yksin kyhnöttäen huoneessa, mutta mä tiesin, että jos mä haluan oikeesti palata normaaliin elämään, olla pian 21 vuotiaana jonkinlaisessa kuosissa, niin mun on vaan siedettävä ja kestettävä. Nahkeaa se olikin, neflix ja viaplay suuressa kulutuksessa, sairaalan käytävät ja kanttiinin Tazza-kaakao tuli tutuksi, osaston säännöllinen rutiini ja aivan mielenkiintoinen sairaalaruoa, jonka johdosta nlkä oli kokoajan läsnä (terkuin -3,5kg noin viikossa)..

2

Mä tosiaan ehdin kuukauden päivät osastolla viettää, ja mä koen että sain sieltä itselleni aivan huikeasti uusia voimavaroja, keinoja ja apuja mun arkeen sekä jollain tavalla opin asioita tai ainakin sain asioita kehittymään parempaan suuntaan. Mä opin pikkuhiljaa hyväksymään itteni ja oireiluni tän sairauden kanssa, oppinut puhumaan siitä, olemaan enemmän oma ihanakamala itteni ilman mitään kiiltokuvapintaa. 

Mulla on nyt todella paljon aikaa jatkaa näiden uusien jutujen kehittämistä, kuntoutua, levätä, tehdä sellaisia juttuja, mistä nautin, petrata ystävänäsiskonatyttärenäkummityttönälapsenlapsena olemista ja nauttia tästä ihanasta Suomen kesästä! Aattelin kanssa tsempata tän blogin kanssa, nyt kun syksyn lopulle on sairaslomalepoja.

3

Kirjoitin tuossa alussa siitä että tajusin kuinka pohjalla sitä on ollut. "No mistä?" Mä siivosin. Mä tiskasin. Mä lajittelin pyykit. Mä laitoin ruokaa. Kaikki nämä ilman vetkuttelua ja ahdistuksen tunnetta. Ja tuntuu muuten aika hemmetin hyvältä.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Seuranhakusovellukset - uhka vai mahdollisuus? + 7 tipsiä!

- Nääh, ei mun tyyliä
- Oispa tän kanssa mätsi!
- Ohi, ohi, ohi
- Oi vitsi miten kiva bio-teksti!
- Uskaltaisinko mennä juttelemaan?

Tyypillisiä iskureploja, arveluttavia kysymyksiä, "moi-moi-mitäs sä-ihan jees, mitä sä-ihan okei"-tyyppisiä keskusteluja, perus small talkia, kumppanin löytämistä, kaverisuhteita, niistä ja monesta muusta seikasta nämä Tinderin ja Badoon tapaiset sovellukset on tehty. Mutta voiko sieltä oikeesti löytää jotain sellaista, mihin kyseinen sovellus on tarkoituksella tehty?



Ensimmäinen steppi on uskaltautua juttelemaan jollekkin mielenkiintoa herättävälle henkilölle, tai vastaavasti vastata viestiin joka on tullut joltakulta keneen voisi tutustua vähän syvemmin. Tapoja on monia miten aloittaa juttelut, ja niiden etenemistapoja yhtä monta, kuin on keskustelijaakin. Jotkut keskustelut etenee tosi näppärästi ja nopeasti siihen pisteeseen että näkyillään toisia naamatusten, jotkut taas odottavat pidempään, ennenkuin tapaaminen järjestetään. Tapansa kullakin

.

Mulla itsellä henkilökohtaisesti on hyvinkin mielenkiintoisia kokemuksia, niin face to face-tapaamisista kuin erilaisista keskusteluista. Osa niistä on ollut hyvin vaivaannuttavia, tympäiseviä kun toinen puhuu vain itsestään, päällekäyvää (kirjaimellisesti ja ei-niin-kirjaimellisesti), ihan mukavaa kaverimatskua ja osan on toivonut katoavan maailman kartalta.  Mä itse koen, että tällaisessa treffailussa ja ihmisten tapaamisessa ei oo mitään pahaa, kunhan muistaa ne muutamat tärkeät nyrkkisäännöt.

1. Se toinen voi oikeesti olla kuka vaan.. (tää oli varmasti aika selkeä)
2. Ja väittää mitä vaan.. (jep, saatat olla deiteillä muka-sinkun-kanssa)
3. Ja näyttää miltä vaan.. (kuvat saattaa valehdella, etenkin jos ne on otettu muutama vuosi sitten)
4. Spottaile tätä sun deittiä aluksi jossain julkisella paikalla. (tääkin on aika selväpeli)
5. Pidä kaveria varalla pelastamaan sut jos epätoivo iskee tämän tapailukohteen kohdalla. (tää on hyvä! Aina jos ollaan samasta kaupungista, ja tapaamiskaveri onkin kamala, niin kaverille on hyvä osua äkillinen mahatauti tai muuta. Muualta kaverin tullessa oman hyvän kaverin tapaaminen on sulle itselle helpotus, saat jonkun kivan seuraksesi kestämään sitä ääliötä.)
6. Ole itse oma ihana kamala itsesi, on turha esittää mitään, mitä et oikeasti ole, se tulee kuitenkin jossain välissä vastaan..
7. Jos tiedät olevasi ujo, kerro siitä! Toinen varmasti ymmärtää. (tän mä teen joka kerta, jännittää ja ujostuttaa aina monesti aivan liikaa :D)

Ja nää kaikki ylläolevat jutut ja jonkin sortin neuvot ovat itse koettuja ja hyväksi havaittuja vinkkejä ja muistamisia.



Tästä postausksesta piti tulla aivan täysin erilainen, minkä helmikuussa (!!) olin aloittanut. Mutta tällainen pintaraapaisu sovellusdeittailuun tälläerää. Mutta näillä tipseillä ja ajatuksilla eteenpäin, nauttikaa lämmöstä, yksin tai yhdessä ❤️


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Ihastunut ja haavoittunut?

Miten vaikealta voikaan tuntua olo, kun puristaa ja puristaa, samalla jollain kierolla tavalla tuntuu hyvältä, kun taas tavallaan haluaisi vaan itkeä itsensä aina uneen? Tiiättekö mistä vaaleanpunaisesta puhun? Ihastumisesta.

Oon aiemminkin kertoillut teille mun rakkausjuttuja ja ajatuksia (Mitä jos mä oonkin aina yksinPaljon ihastumisesta ja vähän rakkaudesta). Toi ensimmäinen linkitys on ehkä vähän negatiivinen ja katsottu siltä yksinäisyyden kantilta, kun taas jälkimmäinen on 1,5vuotta nuoremman Heidin kirjoittama, ja joka on sen jälkeen kokenut ekat pusut ja aidoimmat ihastukset, pahimmat itkut ja ahdistukset kaksilahkeisista.



En tiiä millaisia te ootte kun ootte oikeesti tykästyneitä johonkin henkilöön. Siis oikeen kunnolla. Mutta mä oon varmasti mun lähimpien ihmisten mielestä tosi raivostuttava, tai ainakin niiden mielestä, ketkä tietävät asiasta. Ensin oon kuin naatalin aurinko, seuraavana saatan itkeä vollottaa ja pohtia kaiken maailman teorioita jostan viestistä. Sitten kun asia selviää, oon taas yhtä hymyä ja onnea. Illat on pahimipia, kun on yksin mun ajatusten kanssa, mitä se toinen tekee just nyt, onko se yksin, vai mitä. Mä tiiän, oon kamala, kun mietin tollalalailla, vähän ehkä mustasukkaisesti.

Kun mä oon ihastunut/tykästynyt johonkin ihmiseen kunnolla, niin musta tuntuu, että mä hehkutan sitä, kuuntelen kaikkia sanoituksiltaan rakkauteen liittyviä kappaleita, mun olotilat vaihtelee tosi vahvasti (toki ne vaihtelee muutenkin rajusti, mutta ihastumiseen liittyen), oon välillä tosi peloissani, mutta välillä tosi huojentunut.


Miksi mä pelkään? Mä oon kokenut tosi paljon negatiivista tältä suunnalta elämässä, ja pelkään että ne toistuu uudelleen ja uudelleen. Pahin on ehkä kun ollaan puhuttu että seurusteltaisiin, mutta halutaan vielä enemmän puhua ja tavata. Seuraavana päivänä tää ihastuksen tunteen kohde on menossa juhlimaan. Sunnuntaina hän lipsauttaa että oli ollut vähän villimpää menoa naispuolisen kaverin kanssa, silleen naureskellen. Tuntui aika pahalta, vaikkei oltu sovittu mitään pelisääntöjä. Olin ollut sitä ennenkin tosi jännittynyt, että mitä jos jotain käy, mutta tuon jälkeen oon ollut entistä haavoittuvaisempi. 

Mä aloin tässä miettimään, että tälleen +18vee en oo olut tykästynyt kuin kerran lyhyesti ja pikkuisesti sellaiseen henkilöön joka asuu samalla paikkakunnalla mun kanssa. Mä en osaa tutustua ihmisiin kasvotusten, vaan tuntuu että mun on pakko viestittää heidän kanssaan jollain tavalla ensin, että saan annettua heille täysin oikean kuvan musta, koska en tosiaankaan osaa olla heti aito oma itseni.. Toki se on tosi ristiriitaista, että tavallaan pelkää tutustua ihmiseen face-to-face, vaikka on ihmisläheisellä alalla töissä, puhelias ja sosiaalinen.


Tällaisia ajatuksia, omalla tavallaan ajankohtaisia ajatuksia tälläerää, kertokaa te mulle millaisia te ootte kun ihastutte :) <3







sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Mun treeniviikko ja hieman analysointia

Moikkamoi!

Oon joskus aikoja sitten kirjoitellut teille mun treeniviikkoa (KLIK, KLAK), ja nyt ajatuksena olisi kertoilla muita kyseiseen aiheeseen liittyviä fiiliksiä hieman säännöllisemmin, tietyn hetken ajan. Vaihtelu toki aina virkistää, niin tässä pitkästä aikaa mun tämän viikon treenit ja liikkumiset sekä hieman muuta analysointia.

Ma: Salitreeni (Takareidet ja vatsat)
Ti: Salitreeni Ilonan kanssa (Rinta, ojentajat ja vatsat)
Ke: Lepo
To: Salitreeni (Etureidet, pohkeet, pakarat ja vatsat)
Pe: Salitreeni (olkapäät ja hauikset + vatsat, 15min hiit)
La:  Aamuaerobinen 50min + koko kropan venyttelyt
Su: Lepo


1


Mä olen tämän viikon ajan pyrkinyt tekemään lyhyempiä treenejä, alle tunnin mittaisia, elikkä muutama tehokas liike jotta treeni pysyy lyhyenä ja ytimekkäänä. Olen myös pilkkonut vatsatreenit miltei jokaiseen treeniin, ja jokaisessa vatsoille kohdistetussa treenissä tehdään kolmen liikkeen "pattereita" jotka osuvat aina tiettyyn vatsalihasryhmään. Tästä esimerkkinä eräänä päivänä jumppailin alavatsalihaksia, toisena suoria vatsalihaksia. 

Tää viikko on ollut siitä mielenkiintoinen, että jokainen treeni on ollut mun itseni suunnittelema, eli minkään sortin ohjelmaa en ole käyttänyt, mutta ihan tehokkaasti sitä on treenit tehonneet ja menneet kohteeseen, sekä jaksaminen on ollut kohdillaan. Tosin keskiviikko oli kirjaimellinen nukkumispäivä, kun sillon ei paljoa mitään muuta kauppareissun lisäksi saanut tehtyä. Torstaina energiaa olikin sitten entistä enemmän jumppailla kinttuja kuosiin!

2

Kuten mainitsin, tämä viikko on ollut "omien treenien viikko", mutta maanantaina starttaillaan ihan ohjelman parissa. Seurailen Instagramissa Ilona Siekkistä, ja eräs ohjelma häneltä myös etukäteen jo löytyy. Nyt kuitenkin hänellä oli aika huikea kamppis treeniohjelmasta ja ruokavaliosta, että oli napattava myös itselle toteutukseen! Maanantaina siis starttaillaan 8 viikkoa hieman sovelletulla ruokavaliolla sekä tällä treeniohjelmalla.

Kuinka paljon teitä kiinnostaa lukea tällaisia postauksia? Mua itseä nämä motivoi jollain jännällä tavalla hyvin paljon, ja toivottavasti saan tällaisilla hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvillä postauksilla motivoitua myös teitä :) 





lauantai 9. kesäkuuta 2018

Snäppikuulumisia!


Mulla on selkeästi joku vaikeus saada näistä snapchat-postauksista "siedettävän"mittaisia.. Kun pikaselaan kuvat läpi, ajattelen että "eihän tässä oo kuvia vielä tarpeeksi, ootellaan vielä.." Seuraavalla kerralla tulos on tämä, kilometripostaus.

4 
1. Ihme keikistelyä kameralle, mutta tää on oikeestaan ihan jees kuva, kerrankin "huonompi puoli" naamasta kameralle päin! 
2. Erään aamun aamupala, munakasta, chiahyytelöä, aamun starttijuoma, kumpa jaksaisi useamminkin näin panostaa <3

3

3. Vietin tuossa pari viikkoa sitten Joutsassa pidemmän lomailuhetken, ja kävin myös verestämässämuistoja vanhalla puntilla...
4. Rakas pikkuveikka <3

2 
 5. & 6. Tuossa eräänä maanantaina vietin ihanan Ilonan kanssa hänen synttäreitään, ja olin järkännyt "ylläripäivän". Olin kirjoittanut yhdeksän kirjettä, josta jokaisesta paljastui pieni kirje, ja krjeessä oli taas uusi aktiviteetti tms. Oli aika huippupäivä, tässä parilla kuvalla tuon päivän sisältöä.

1 
7. & 8. No words needed <3

5 
9. Pari postausta takaperin kertoilin vahvuudesta, ja siitä olenko mä oikeesti vahva (Klik). Tää kuva liittyy vahvasti tapaukseen. 
10. Mä oon nyt nukkunut liian pitkään aika heikosti, tosin nyt pari yötä on mennyt ihan ok unilla, mutta pientä haasteenpoikasta käydä ihmisten aikaan nukumaan.. Palauteboxin osoitetta kellään?

6 
11. & 12. Ja jotta mun elämä ei olisi aivan täysin viinnhuuruista, on sitä treenattukin! Sunnuntaina luvassa mun treenikuvioita ihan postauksen muodossa :)

11 
13. "Ota Heidi näistä kukista kuva!" No minähän otan.. Mut tuli oikeesti ihana kuva! 
14. Mäkkärin frappe on tän kesän ehdoton ykkösjuoma, namnam..

7 
15. Oon olut nyt tän viikon aika aktiivinen tän blogin puolella, ja tuntuu aika hyvältä! Mitä te oote tykänneet tästä aktiivisemmasta postaustahdista? 
16. Kun oli vielä lämmin....

9 
17. Mun hoitokontakti vaihtui, ja jatkuu edelleen, vaikka odotin pelon sekaisilla tunnelmilla että mitä tapahtuu.. mutta onneksi hyvin kävi :) 
18. Oon editynyt tässä pukeutumisessa, mun yllä KELTAISTA, mitäs hittoa!

12

19. Voin jälkikäteen sanoa, että ei, ei ollut :D Jälkikuolema oli hyvinkin vahva ja nestehukka helteen takia hyvin vahvasti läsnä..
20. Mä tykkäsin joskus dippailla mansikoita sulatettuun suklaasen, ja pohdin vähän terveellisempää vaihtoehtoa, ja mieeeni juolahti, että eikös protskuvanukas ajaisi samaa asiaa.. oli hyvää, suosittelen!

13 
21. Ei hassummat lenkkimaisemat...
22. Kaivoin kameraa pitkän pitkän tauon jälkeen esille, ja oli kyllä tosi jees, mukavaa vahtelua puhelimella räpsimiseen ja muokkaaminenkin oli aivan erilaista!

14 
 23. Äitienpäiväkävelyt satamassa, nautin!
24. Mieleenpainunut kommentti, kohteliaisuudellla napattu ;)

8

25. Mun tämän aamun aamupala, 120g mansikoita, purkki vanilja Skyriä sekä n. 10g cashewpähkinöitä, nam! 
26. Tän aamun harmaa lenkkimaisema, virkisti tuo raikas ilma ihan tajuttomasti. Otettava useammin käyttöön nämä sängystä lenkille-aamut!